Valokuvaus on sijoitus

Valokuvaus on aina sijoitus! Samalla se on sijoitus yhteiseen hetkeen, muistoihin, tunteeseen ja ajan pysäyttämiseen. Ihmisillä on monta syytä käydä kuvauksessa ja nyt puhun perhekuvauksesta, oli kyse sitten lemmikkien, raskaus, vastasyntyneen tai isompien lasten kanssa käytävästä kuvauksesta. Mielestäni näihin kaikkiin pätee samat ajatukset ja nämä ajatukset kuvastaa myös sitä, minkä vuoksi oikeastaan aina suosittelen koko perheen osallistumista kuvaukseen (joltain osin ainakin). Lisäksi on vielä kuvaukset, joissa luodaan muistoja vain tiettyä sidettä varten esim äiti-lapsi kuvaukset.

Usko pois, mä ymmärrän, että valokuvauksessa käyminen ei aina ole mahdollista vaikka kuinka itse haluaisi. Minäkin säästän pitkään, että päästään perheenä yhdessä valokuvaukseen. Mutta se tunne on jotain niin ihanaa, kun sulla on ne konkreettiset muistot. Niitä ei muuten rahalla mitata ja niitä ei myöskään jälkikäteen saa edes rahalla.

Kun ne muistot on muuallakin kun sun kiireisessä mielessä, jonne ne hukkuu kaiken muun metatyön alle. Sulla on mahdollisuus palata niihin kerta toisensa jälkeen. Näet ne ehkä jopa seinillä päivittäin tai voit kaivaa kirjan hyllystä, kun tuntuu siltä että perhe tarvitsee pienen muistutuksen sen ihanuudesta!

Enkä siis yhtään väheksy arjessa otettuja muistoja, ihan vaikka vaan kännykällä. Ne ovat vähintään yhtä tärkeitä, elleivät jopa tärkeämpiä, mutta kuinka usein olette niissä koko perheenä, lähellä toisianne, pysähtyneinä tai jos olettekin, niin oletteko luonnollisesti? Mulle on tuttuja ne kotikuvat, joissa käsketään seisomaan tietyssä paikassa ja kaikki seisoa pönöttää kädet sivuilla tai puuskassa. Kysellään koska on valmista ja vieläkö on odotettava. Niitä varmasti kaikilta löytyy ja joskus niille on oikea tarve. Mutta niistä ei löydy sitä tunnetta, kosketusta, katsetta tai muistoa oikeasti yhdessä olosta. Ne on niitä mihin sijoitat, jos saan taltioida teidän perheen kuvat. <3