Minun matkani valokuvaajaksi
Minulta kysytään usein, miten minusta tuli valokuvaaja. On kiva huomata, että ihmiset ovat kiinnostuneita tarinastani ja vastaus herättää kuulijoissa erilaisia tunteita. Muutama suivaantumiseni minulle esitettyihin kommentteihin onkin vaikuttanut merkittävästi päätöksiini ja toimintaani.
Nuorena olin kiinnostunut luovista aloista ja monesti vannoin ettei minusta tule toimistotyöntekijää, kuten ekonomi vanhemmistani. Iän karttuessa päädyin kuitenkin opiskelemaan kaupallista alaa ensin tradenomiksi ja sen jälkeen vielä ekonomiksi. Vuosia ajattelin, että lapsuuden haaveet luovista aloista olisi kuopattu eikä minulla riittäisi lahjat, luovuus eikä taistelutahto haastaville luoville aloille. Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että en mennytkään opintojen jälkeen takaisin hankintaan, enkä hoitovapaan jälkeen projektipäällikön töihin.
Muistan yhä ensimmäiset asetelmalliset kuvani ystävien kanssa joskus ala-asteikäisenä. Maskeeraukset oli kohdillaan, erilaisia asentoja kokeiltiin ja draamaa tavoiteltiin kuvakulmilla. Silloin en vielä haaveillut valokuvaajan urasta enkä edes ajatellut harrastavani kuvausta, minä vain kuvailin. Pikkuhiljaa tuntui ettei omistamani pokkarit riittäneet näkemykseni saavuttamiseen. Halusin kuvata pehmeää vettä, kasveja läheltä ja kauniita kuvia hämärällä. Siinä kohtaa en vielä tiennyt, että tämä kaikki olisi hyvinkin voinut olla mahdollista pokkarillani, joka oli hyvin edistynyt, jos vain olisin opetellut kuvaamaan manuaalilla. Viimeinen tikki järkkärin hankintaan ja kuvauksen vakavammin ottamiseen tuli, kun kuulin ettei minusta olisi opettelemaan järjestelmäkameran käyttöä ja kuvaamista ”oikeasti”. Siitä suivaantuneena käytin opintolainani ensimmäiseen järkkäriin ja opiskelin tekniikan käyttöä manuaalista alkaen. Osallistuin monille kursseille, luin ja kokeilin paljon.
Vuonna 2011 harjoittelin ensimmäisen järjestelmäkamerani käyttöä Kiinassa
Pitkät suljinajat olivat käytössä ison osan matkasta vuonna 2011
Kerkesin vannomaan, että ihmisiä en ainakaan ala kuvaamaan. Matkakuvauksen myötä ihmiset kuitenkin pikkuhiljaa päätyivät linssini eteen yhä useammin. Todellinen sysäys henkilökuvaukseen tuli kun ystävieni häät läheni vuonna 2014. He uskoivat minuun ja halusivat kuvaamaan häihinsä. Sen yhden elämän suurimmista päivistä, hullut, ajattelin! Virallisia potretteja ja vihkitilaisuutta varten he palkkasivat ammattilaisen. Sain kunnian kuvata osan potreteista, aamun laittautumiset ja juhlan. Otin silloin myös ensimmäiset boudoir-kuvani. Täytyy sanoa, että näin jälkikäteen kun kuvia katsoo, tein kotiläksyni hyvin, sillä kuvat olivat harrastajalle ja kertaakaan häissä olleelle mielestäni ihan kelpo muistot. Tyylini, kalustoni ja osaamiseni ovat tuosta kuvauksesta kasvanut maratonin verran, mutta lämmöllä muistelen tuota mahdollisuutta ja ystävieni luottoa. Siitä lähtien olen kuvannut pääasiassa ihmisiä ja luontokuvaus on jäänyt harrastukseksi ja rentoutumiskeinoksi. Aloin harkita toiminimen perustamista ja kysynnän kasvaessa uskalsin siirtyä sivutoimiseksi valokuvaajaksi vuonna 2015.
Olimme kollegoiden kanssa kuvaamassa toisiamme Oodissa ja tässä kuvaan upeaa Viiviä
Pitkään kuvasin opiskeluiden ja muiden töiden ohella sivutoimisesti ja asiakkaani tulivat vain puskaradion kautta. Pikkuhiljaa uskaltauduin avaamaan itselleni Facebook sivut, monta vuotta myöhemmin Instagram sivut ja nyt vihdoin nämä kotisivut. Siinä missä osaamiseni ja tyylini on kehittynyt, myös omaan osaamiseen luottaminen on kasvanut. Kun toisen alan esimieheni (vain hyvin lyhyen ajan, onneksi) kertoi minulle ettei kuvaajana voi rikastua, päätin ruveta kokoaikaiseksi yrittäjäksi ja jättää hänen firmansa. Kuullessani olevani “puuhastelija” taisin taas hieman suivaantua ja päätin panostaa valokuvaukseen oikein kunnolla. Olen siis tullut tulokseen että olen helposti yllytettävissä ja näyttämisen halu on kova.
On ihana nähdä asiakkaita ihan alkuajoilta asti ja monet perheet olen kuvannut häistä ja raskausajasta vastasyntyneisiin ja taaperoihin. Asiakaskuntani laajentuminen vuosi vuodelta on vahvistanut uskoa itseeni eli kiitos teille kaikille, jotka olette luottaneet minuun vuosien saatossa! Tällä alalla ei koskaan voi olla täysin valmis ja kehittyminen jatkuu yhä.
Tänä vuonna 10. kesäkuuta vietän 5-vuotispäivääni kuvaajana ja yrittäjänä. Tästä lisää myöhemmin, mutta suosittelen pistämään päivän jo kalenteriin!